Taidepedagogiset projektit

Toteutin Syventävien projektiopintojen yhteydessä kaksi kehollistaiteellista harjoitekokeilua, jotka olivat osa maisterin opinnäytettäni ”Paras asia, mitä mä tiedän, on olla lavalla” – Kuvataidekasvattajan pohdintoja liikkeen näkyväksi tekevästä voimasta. Tanssipedagogi Eeva Anttilan tanssipedagoginen kirjallisuus sekä tanssija-tutkija Kirsi Heimosen väitöskirja Sukellus liikkeeseen: Liikeimprovisaatio tanssimisen ja kirjoittamisen lähteenä (2009) tarjosivat tanssipedagogisen teoriapohjan harjoitekokeiluille. Filosofi ja kognitiotieteilijä Alva Noën enaktivistinen havaintoteoria ja filosofi, kuvataiteen tutkimuksen ja opetuksen professori Juha Varton pohdinnat liikkeen ensisijaisuudesta loivat puolestaan raamit harjoitekokeilujen fenomenologiseen lähestymiseen niin teoriassa kuin toiminnassa. Kehollistaiteellisten harjoitekokeilujen tavoitteena oli tutkia liikkeen näkyväksi tekevää voimaa kuvataiteen ja tanssin yhteisellä maaperällä. Pyrkimyksenä oli saada ihmisestä itsestään lähtevä luontainen sisäinen liike, tanssillisuus, näkyväksi. Kehollistaiteellinen liikekieli piti sisällään visuaalisen kokemuksen ja liikkeen sekä kinesteettisen aistimuksen. Kehollistaiteellisen toiminnan prossessien pohjalta syntyi kehollispedagoginen metodi, joka huomio tanssin monitaiteisena asenteena ja luonnollisena osana kuvataidekasvatuksen käytäntöjä.

Harjoitekokeilu 1 tapahtui yksin, ja Harjoitekokeilu 2 tapahtui dialogissa tanssitaustaisen aikuisen poikani kanssa. Harjoitekokeilut 1 ja 2 eivät ole sidoksissa toisiinsa, vaan tavoitteena oli luoda itsenäiset harjoitekokonaisuudet kummastakin. Harjoitekokeilu 1 ja 2 kumpainenkin sisälsivät kolme harjoitekokeilukertaa, jotka tapahtuivat työhuoneellani Helsingin keskustan tuntumassa touko-heinäkuun välisenä aikana 2022.

HARJOITEKOKEILU 1: KUVATAITEEN KOREOGRAFIAA

Harjoitekokeilun 1 kehollispedagogisena tavoitteena oli tutkia oman kinesfäärin tunnustelun ja erilaisten liiketutkielmien kautta liikkeen näkyväksi tekevää voimaa kuvataidekasvatuksen ja tanssin yhteisessä kontekstissa. Lähdin kokeilemaan Noën enaktivistista havaintoteoriaa kehollistaiteellisen työskentelyn tutkimusmetodina sekä tutkimaan sen taidepedagogisia mahdollisuuksia havaintokokemuksellisen työskentelyn kautta, missä havaintokokemukset tilassa toimivat ulkoisina impulsseina erilaisille liiketeema- ja liikekokeiluille. Harjoitekokeilujen pyrkimyksenä oli saada myös liikkeen sisäisyys ja ulkoisuus esille luonnollisina sisältä lähtevinä liikkeinä, ja saada ne osaksi kehollistaiteellista työskentelyä vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa. Tutkinnan alla oli, miten Varton pohdinnat liikkeen ensisijaisuudesta voivat ilmetä kehollistaiteellisessa toiminnassa.

Kokemuksia Harjoitekokeilusta 1: Enaktivistinen havaintoteoria tuntui luontevalta työskentelymetodilta kuvataidekasvatuksen ja tanssin yhteisessä kontekstissa. Kehollistaiteellisessa toiminnassa oli havaintojen, oman liikkeen ja ympäröivän tilan välistä vuorovaikutusta. Liike tuntui tulevan luonnostaan, ja se tuntui olevan olennainen osa työskentelyä. Liike itsessään oli taideteko ja tanssia. Työskentely oli kokonaisvaltaista ja moniaistista. Työskentelyn ohessa oli tärkeää heittäytyä hetkittäin vain olemaan ja tunnustelemaan omaa kinesfääriä ja kehollista olotilaa, ympäristöä sekä työtä ja sen muotoja kokonaisvaltaisen ja moniaistisen työskentelyn edesauttamiseksi. Liikkuminen eri tasoissa ja asettautuminen hetkittäin paikoilleen aktivoivat havainnoimaan ympäröivää tilaa, ja elämään nyt-hetkessä liikkumalla ja piirtämällä tilaa. Kun piirtämiseen suhtautui vuorovaikutteisena tapahtumana, eikä piirrettävän kohteen ikuistamisena, liike alkoi viedä ja syntyi flown kaltainen tila, jossa liike oli ensisijaista. Valmiissa kuvissa oli nähtävissä piirtämisen aikana tapahtuneet kehon liikkeet ja havaintokokemukset. Valmiit kuvat olivat koreografisia tapahtumia, eivät sommitelmia. Liikkeen näkyväksi tekevä voima tuli näin esille visuaalisena kompositiona, jota aloin kutsua kuvataiteen koreografiaksi.

HARJOITEKOKEILU 2: DIALOGI

Harjoitekokeilu 2 sai alkuimpulssinsa museovierailulla Taidehallissa keväällä 2022, missä poikani oli mukana. Tanssitaustainen poikani inspiroitui tanssillisesti kuvataiteilija Maija Luutosen teoksesta Return (2014), jonka visuaalisen maalausjäljen hän näki koreografiana. Ehdotin tuolloin hänelle yhteistyötä Harjoitekokeilun 2 parissa. Harjoitekokeilu 2 syntyi yhteisten keskustelujen tuloksena. Noën enaktivistinen havaintoteoria ja Varton pohdinnat liikkeen ensisijaisuudesta raamittivat teoreettisena viitekehyksenä fenomenologista lähestymistäni, rajaamatta kuitenkaan yhteistyötämme liikaa tiettyyn teoreettiseen suuntaan. Harjoitekokeilun 2 taidepedagogisena tavoitteena oli tutkia liikkeen näkyväksi tekevää voimaa oman ja yhteisen kinesfäärin tunnustelun ja erilaisten liiketutkielmien kautta tapahtuvan kehollistaiteellisen toiminnan yhteydessä dialogissa poikani kanssa. Pyrkimyksenä oli saada tanssillisuus esille luonnollisina sisältä lähtevinä liikkeinä, ja saada se osaksi kehollistaiteellista työskentelyä vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Poikani toiveiden mukaisesti lähtökohtana harjoitekokeilulle 2 oli omien kehollisten rajojen tunnustelua ja hienovaraista ylitystä sekä improvisatorisia että koreografisia kokeiluja.

Kokemuksia Harjoitekokeilusta 2: Kehollispedagogisesta näkökulmasta katsottuna, huomionarvoista oli, että Harjoitekokeilu 2 sai edetä omalla painollaan, mihinkään pakottamatta, jossa kasvatettavan ja kasvattajan välinen tasavertainen luottamussuhde säilyi. Kehollistaiteellisen toiminnan yhteydessä dialogissa syntynyt liike synnytti yhteyden toisiimme ja yhteiseen tilanteeseen. Olimme yhdessä äitinä ja poikana jonkin uuden ja oudon äärellä, joka tuntui kuitenkin luonnolliselta. Oli vain meidän välillemme syntynyt uusi sanaton ja kehollinen dialogi, jossa liikkeen normit rikkoutuivat. Olimme maailmassa nyt ja yhdessä; olimme liikkeen ja taiteen ytimessä, tanssin ja kuvataidekasvatuksen yhteisellä maaperällä. Dialogissa oli leikillisyyttä ja vakavuutta. Kehot puhuivat ja keskityimme keholliseen vuoropuheluun kehollistaiteellisen toiminnan yhteydessä. Liike vei ja oli ensisijaista. Maali mukaili tehtyjä liikkeitä, jossa maali ja liike kulkivat rinnakkain vuoropuhelussa keskenään.