Opetusharjoittelut

Esittelen tässä neljä 2019–2021 välisenä aikana toteutettua opetusharjoittelua pääpiirteittäin. Opetusharjoitteluita suunnitellessa olen pyrkinyt huomioimaan ihmisen kokonaisvaltaisena oppijana, missä kehollisuus, vuorovaikutus ja nykytaide ovat olleet keskeisessä roolissa. Olen rakennuttanut majakollektiivin sisätiloihin 5- ja 6-vuotiaiden lasten kanssa yhdistämällä tähän myös installaatiokäsitteen kehollisen toiminnan yhteydessä. Olen tehnyt aloittelevien luokanopettajaksi opiskelevien yliopisto-opiskelijoiden kanssa valomaalausta, jossa kehollinen liikkeellä maalaaminen ja ryhmän keskinäinen vuorovaikutus olivat keskiössä. Aikuisten kuvataideharrastajien kanssa olen käsitellyt ”Luontoa kehossa ja kehoa luonnossa” toiminnallisesti ja kehollisesti tanssin, taiteellisen teon ja performanssin kautta. Verkkokurssina toteutetussa harjoittelussa korostui taiteen kommunikatiivinen luonne kehollisina kokemuksina, missä korostui sekä ryhmän keskinäinen vuorovaikutus että vuorovaikutus luonnon ja taiteen välillä. Olen myös osallistunut taiteidenväliseen Ooppera-projektiin, jossa me kuvataidekasvatuksen opiskelijat yhdessä musiikkikasvatuksen opiskelijoiden kanssa ohjasimme ja toteutimme peruskoulun kuudesluokkalaisten kanssa monitaiteisia esityksiä kolmessa eri alakoulussa.

VALOMAALAUSTYÖPAJA

Syyslukukaudella 2019 (28.11. ja 5.12.) toteutin yhteistyönä Jenny Eräsaaren ja Veera Turusen kanssa Kuvataiteen opetusharjoittelun Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan luokanopettajaopiskelijoille. Kuvataiteen opetusharjoittelun aiheena oli valokuvaus. Rajasimme ryhmämme teemaksi leikkivän valokuvailmaisun, jossa opiskelijat pääsisivät itse leikkimään ja toimimaan kokonaisvaltaisesti koko kehollaan. Leikin ja kokeilun kautta tutustutimme luokanopettajaksi opiskelevat opiskelijat kahteen soveltavaan valokuvan menetelmään, joita olivat valokuvasarjakuva (Photo Comic) ja valomaalaus. Tavoitteena oli tarjota valokuvailmaisullisia tehtäviä ja menetelmiä, joita opiskelijat pystyisivät soveltamaan omassa tulevassa opetustyössään, myös monialaisesti. Molemmissa tehtävänannoissa korostui myös opettajaopiskelijoiden ryhmätyöskentely, sekä siinä oman roolin löytäminen.

Olin valomaalaustyöpajan vastuuopettaja, koska minulla oli aiempaa kokemusta valomaalaustyöpajojen pitämisestä sekä mahdollisuus tarjota opiskelijoille valomaalaukseen tarvittavaa välineistöä. Valomaalaus koostui sekä luennosta, välineiden ja käytännön opastuksesta, omatoimisista harjoitteista sekä loppukeskustelusta. Valomaalaus tapahtui vuoden pimeimpään aikaan tarjoten opiskelijoille ryhmätyöskentelynä toteutunutta kokonaisvaltaista toiminnallista kuvan tekemistä ja maalaamista erilaisilla valolähteillä. Valomaalaus on monitaiteinen tekniikka, jonka kautta voi valon ja liikkeen yhteistyönä luoda kuvia ja erilaisia tunnelmia. Valomaalaus on myös menetelmänä sovellettavissa ilmiöpohjaiseen opetukseen esimerkiksi kuvataiteen, liikunnan ja fysiikan opetuksessa.

Kuvat: Annamari Kinnunen ja Mirva Tanabe

MAJAINSTALLAATIO

Toteutin Orientoivan opetusharjoittelun Espoon kuvataidekoulussa 5–6-vuotiaille lapsille kevätlukukaudella 2020 (5.3. ja 12.3.) parityönä Annamari Kinnusen kanssa. Opetusharjoittelu sisälsi kaksi opetuskertaa, jotka vuoroin sisälsivät sekä tarkkailijan että opettajan roolin. Kuvataidekoulun silloisen lukuvuoden teemana oli näkymätön luonto, jota myös hyödynsimme opetusharjoittelumme suunnittelussa. Rajasimme harjoittelumme yhteisteemaksi eläimet, materiaalisuuden ja moniaistisuuden. Halusimme luoda harjoittelukerroista yhtenäisen kokonaisuuden, jossa tavoitteenamme oli käyttää omilla opetuskerroillamme keskenään samoja materiaaleja, mutta hyvin erilaisin tavoin. Otimme opetukseen niin perinteistä kuin nykytaidenäkökulmaa mukaan.

Tutustumiskerrallamme Espoon kuvataidekoulussa oppilaat söivät pöydän alla eväitään, mistä inspiroituneena oman opetuskertani aiheeksi muodostui Majainstallaatio. Majainstallaatio toteutui pienryhmissä sisältäen majojen rakentamista pöytien alle sekä niiden yhdistämistä toisiinsa ”poluilla” suuremmaksi yhteisöksi. Harjoittelukerralla tutustuttiin myös lavastajalinnun pesän rakentamiseen ja pesän ympäristön koristelemiseen, jonka tavoitteena oli tutustuttaa oppilaat taidekäsitteeseen installaatio ikätasoon sopivalla tavalla. Toiminnallinen osuus tapahtui oman tilallisen kokemisen kautta, missä samalla tutustuttiin materiaalien monipuoliseen ja -aistiseen käyttöön taidemateriaaleina.

Majainstallaation pyrkimyksenä oli leikin ja toiminnan kautta muodostaa vielä lapsen kehittyvää taide- ja luontosuhdetta. Leikin ja toiminnan yhteydessä tapahtui moniaistista ja kehollista oppimista, jonka keskiössä oli lapsilähtöisyys. Tärkeää sisältöä oli myös luovan ryhmätyöskentelyn harjoittelu yhdessä, jossa lapsilla oli sopivasti virikkeinä kuvia, keskustelua ja yhdessäoloa, sekä oman luovuuden käyttöä. Kokeellisen ja väliaikaisen majainstallaatio -harjoituksen avulla lapset pääsivät konkreettisesti vaikuttamaan ja rakentamaan omaa ympäristöään oman osallisuutensa kautta. Opetusharjoittelu sisälsi tuolloin uusitun opetussuunnitelman aiheita, kuten lasten osallisuuden kokemisen vahvistamista ja nykytaidenäkökulmaa.

TOIMINNALLINEN LUONNON KOKEMISTAPA - KEHOLLINEN OSALLISUUS

Syyslukukaudella 2020 (2.11. - 16.11.2020) toteutin Aikuiskasvatuksen opetusharjoittelun Kansalaisfoorumissa verkkokurssina yhteistyössä Lauri Asantin ja Lotta Jalavan kanssa. Aiheenamme oli Psykomaantieteelliset päiväkirjat. Järjestämämme kurssin yhteisenä tavoitteena oli tarjota osallistujille uusia tapoja kohdata itsensä, toisensa ja ympäröivä maailma taiteellisen työskentelyn ja toiminnan kautta moniaistisesti havainnoiden ja ajelehtien tuttuuden äärellä. Vaikka kurssi jouduttiin järjestämään koronan aiheuttamista syistä etänä, kehollisuus ja vuorovaikutteisuus kulkivat luontevasti mukana etätapaamisissa. Saimme ennen kurssin alkua Kansalaisfoorumin taholta esikoulutusta, siihen miten luoda turvallinen ja vuorovaikutteinen verkkoympäristö. Usea osallistuja ilmaisi kurssin auttaneen löytämään ja syventämään omaa kehollisuuttaan ja hetkessä olemistaan entisestään. Kurssin tehtävänantojen taiteellinen toiminta ja toteutus tapahtuivat aikuisopiskelijoiden omalla ajalla, kun taas tehtävien purut tapahtuivat etänä yhdessä ryhmän kanssa. Kukin meistä piti oman opetusosuuden aikuiskasvatuksen opetusharjoittelussa näiden kuitenkin muodostaen yhtenäisen metodisen kokonaisuuden. Lauri alusti kurssin ensimmäisen päivän tehtävänannon toisinnäkemisen filosofiallaan ja Lotta jatkoi toisintekemisenä konkreettisesti luonnon kanssa ja sään ehdoilla. Minun tulokulmani aiheeseen oli toisinnäkeminen keholla tutkimalla.

Alustin tehtävänantoni ”Tutki keholla” visuaalisteoreettisella luennolla esittämällä otteita liittyen performanssitaiteeseen, maataiteeseen, kehotaiteeseen ja tanssiin. Kun esimerkiksi maataiteessa korostuu vuorovaikutus kehon ja luonnon välillä, varsinaisessa kehotaiteessa taideteos on puolestaan itse taiteilija. Hänen kehonsa ja mielensä ovat teoksen tapahtumapaikka ja usein teos onkin hetkellinen. Näistä ajatuksista inspiroituneena tehtävänannossa aikuisopiskelijoiden tuli toteuttaa taiteellinen teko, tapahtuma tai oleilu itselle tuttuun paikkaan ulkotilassa. Ensin tuli kulkea jokin itselle tuttu matka toisin totutusta, esimerkiksi tanssien tai takaperin; sitten havainnoida, kuunnella, haistella ja tunnustella matkantekoa; ja paikalle saavuttua hengittää syvään, olla hetki yhtä ympäristön kanssa, läsnä hetkessä; sitten heittäytyä kehon ja luonnon ehdoilla tekoon tai ei-tekoon. Taide tapahtui esimerkiksi puun hakkuuna tai nurmen tallaamisena poluksi itsenäisesti, mutta jaoimme kokemukset yhteisesti virtuaalisessa tilassa keskustelun, dokumentaation, sanallisten tai visuaalisten teosten kautta.

Kuvat: Mirva Tanabe

OOPPERA-PROJEKTI

Osallistuin syys- ja kevätlukukaudella 2020–2021 (7.12.2020 - 17.2.2021) Oopperaprojektiin soveltavana opetusharjoitteluna. Opetusharjoittelu tapahtui Kalasataman alakoulussa taiteidenvälisenä yhteistyönä kahden muun maisteriopiskelijan kanssa, joista toinen, Essi Nieminen, oli Aalto-yliopiston taidekasvatuksen linjalta ja toinen, Nea-Maria Alanko, oli Sibelius-Akatemiasta. Lähestyminen opetukseen oli monitaiteista ja perustui kuvataiteen ja musiikin ohessa myös liikkeen voimaan erilaisin leikein ja harjoittein. Meille opiskelijoille ja alakoulunopettajille järjestettiin ennen harjoittelun aloitusta kahden päivän koulutussessio Oopperatalolla. Koulutuksessa kokeilimme Oopperan, Aalto yliopiston ja Sibelius-Akatemian opettajien ohjauksessa erilaisia monitaiteisia vuorovaikutusharjoitteita ja -leikkejä, joita meidän opiskelijaharjoittelijoiden oli puolestaan tarkoitus varioida oman alakoululuokan opetukseen sopiviksi. Saimme ohjausta myös valaistukseen ja lavastukseen luennon ja sen pohjalta teetetyn tehtävän kautta.

Projektin aiheena oli Madama Butterfly -ooppera. Oman harjoitteluluokan kanssa tuli toteuttaa esitys käyttäen inspiraation lähteenä Madama Butterfly -oopperaa – ei toistaa itse oopperaa, vaan poimia esimerkiksi musiikillisia, tunnelmallisia tai ideaalisia elementtejä siitä. Kukin ryhmä sai oopperalta matkaansa lavastusta ja valaistusta varten setin erilaisia valonlähteitä, värillisiä kalvoja sekä valkoisen lakanan. Oopperaprojektin pääasiana ei tullut olla itse oppilaiden kanssa toteuttama esitys, vaan siihen johtava prosessi. Lapsilähtöisyyden ja vuorovaikutuksellisten harjoitteiden tuli olla kaiken keskiössä. Soveltava opetusharjoitteluni Ooppera-projektissa oli hyvä esimerkki kehollisen oppimisen alueesta. Projekti eteni prosessinomaisesti liukuen kuvista sana-assosiaatioihin ja haikuihin; haikuista kehollisiin still-kuviin; kehollisista still-kuvista väri- ja tunnemaailmoihin; väri- ja tunnemaailmoista äänimaailmoihin ja räppeihin päätyen lopulta nykytanssilliseen ja -runolliseen loppuesitykseen.